Bertel Liljequistin vuonna 1933 suunnitteleman teurastamon (SR-1) arkkitehtuuri edustaa funktionalismia. Massoittelu ja julkisivuarkkitehtuuri kuvastavat rakennuskokonaisuuden toimintoja; pääaiheiksi muodostuvat lihan käsittelyreittien kanssa poikittaiset hallit, yhdyshalli ja noutohalli. Luonnonkiven ja puhtaaksimuuratun punatiilen käyttö oli yleistä Suomen teollisuusarkkitehtuurissa. Teurastamo on kulttuurihistoriallisesti merkittävä osana 1900-luvun alun nopeasti kasvaneen pääkaupungin julkista rakentamista ja osana Sörnäistenniemen teollisuushistoriallista kokonaisuutta. Yökerhon käyttöön muutetuista varastohalleista toinen toimi suuren karjan teurastamona, toinen rakennettiin 50-luvulla suolipesimön laajennukseksi sekä toisen kerroksen nykyinen IV-konehuone mahojen tyhjentämisosastoksi. Molempiin halleihin rakennettiin vaatesäilytys, baari takatiloineen, tanssilattia ja lava, sekä wc-tilat. Hallitilat yhdistyvät toisiinsa ja hallitiloja voidaan käyttää yhdessä ja erikseen.
