Siltavuoren alueella on pitkä ja monivaiheinen historia Helsingin rakentumisessa. Jo ennen J. A. Ehrensvärdin 1810-luvun asemakaavaa Liisankadun pohjoispuolelle laadittiin laajoja linnoitussuunnitelmia, joiden mukaan aloiteltiin louhintatöitä. Alueen katuverkosto Oiko- ja Kulmakatuineen poikkeaa muusta kantakaupungista, sillä se on suunniteltu väistämään korkeimpia kukkuloita, joista korkeimmat kohoavat 27 metriä merenpinnasta. Pohjoisen Kruununhaan suuret korkeuserot ja jyrkät kalliot näkyvät yliopiston kampusalueen reunojen lisäksi kortteleiden pihoilla, joita avataan kierrosta varten.
